Enemmän ja vähemmän sateisia syyspäiviä

Kuluva viikko ollaan oltu flunssaisen pojan kanssa melkolailla kotona, alkuviikosta sää oli sen verran kurja että ei onneksi tehnyt mieli nenäänsä ulos laittaa. Aika onneksi kuluu melko nopeasti vaikka mitään erityistä ei ohjelmassa olisikaan, poju kun onneksi nukkuu parin tunnin päiväunet vielä. Ainakin useimmiten. Ruokailuihin – ja niiden valmisteluun -  menee omat aikansa ja siinä välissä sitten puuhastellaan mitä milloinkin. En ajattele että tuonikäinen lapsi vielä tarvisi kamalasti ekstravirikkeitä perus leikkien, ulkoilun ja piirtelyn ynnä muun lisäksi joten melko vapaalla ohjelmalla meillä menee nämä arkipäivät. Ulkoilu on siis jäänyt minimiin tällä viikolla, se harmittaa, mutta toisaalta on ollut sitten aikaa tehdä muita juttuja. Nyt koti kiiltää, vaatekaapit on järjestyksessä – en kehtaa edes tunnustaa kuinka pitkään sitäkin oli suunniteltu – ja kurpitsalyhty Halloweenia varten koverrettu.

Ei siitä kovin pelottavannäköinen tullut, aikalailla päinvastoin. Mutta ensimmäisekseni ihan hieno! Seuraavan osaan jo suunnitellakin paremmin, tässä suu tuli liian alas - tai kurpitsa on vähän liian pieni. Halloweenista en ole todellakaan koskaan perustanut, pitänyt sitä ”amerikkalaisten hömpötyksenä”, mutta tänä vuonna iski jotenkin into keksiä jotain kivaa. Siihen vaikuttaa varmasti eniten se että olen kotona enkä töissä niin kuin edellisinä vuosina, eli aikaa ja energiaa on ihan eri tavalla, mutta lapsen myötä on myös tullut tarve ja halu luoda kivoja juttuja joista toivon mukaan tulee perheen perinteitä. Ainakin omasta lapsuudesta on onnellisia muistikuvia juuri juhlien perinteiden vaalimisesta. Ei niiden tarvitse kummoisiakaan olla, kunhan niihin liittyy yhdessä tekemisen ja laittamisen ilo. Toivottavasti poika on samaa mieltä isompana! Halloweenista vielä sen verran, että kurpitsalyhdyn lisäksi uusperinteisiimme tulee kuulumaan hassut spageteilla lävistetyt veriset nakit sekä muumionakit curry-seesaminsiemen-ranskiksilla ja jälkkäriksi haamumuffinsseja. Vieraina ystäväperhe kahden muksunsa kanssa, luulis maistuvan vaikka ystäväni pitääkin kyseistä juhlaa kammottavana ja osa lapsista on hiukan ”ruokarajoitteisia”. J Eli lasten ehdoilla tämä juhla. Onneksi ideoivalla äidillä on samalla hauskaa!

Mieheni soitteli päivällä töistä ja poju halusi kertoa isukille kurpitsalyhdystä.

Poika: ”Papi, abbiamo fatto zucca Halloween!” (=isi, tehtiin Halloween-kurpitsa”)

Isi (joka ei kuullut hyvin mitä poika sanoi ja luuli tämän puhuvan suomea): ”Cosa hai detto? Non ti capisco. Devi dirmelo in italiano.” (=mitä sanoit? En ymmärrä, sano italiaksi”)

Poika, kieltä vaihtaen: ”Tehtiin kurpitsalyhty!” :D