Ei siitä kovin pelottavannäköinen tullut, aikalailla
päinvastoin. Mutta ensimmäisekseni ihan hieno! Seuraavan osaan jo suunnitellakin paremmin, tässä suu tuli liian alas - tai kurpitsa on vähän liian pieni. Halloweenista en ole todellakaan
koskaan perustanut, pitänyt sitä ”amerikkalaisten hömpötyksenä”, mutta tänä
vuonna iski jotenkin into keksiä jotain kivaa. Siihen vaikuttaa varmasti eniten
se että olen kotona enkä töissä niin kuin edellisinä vuosina, eli aikaa ja
energiaa on ihan eri tavalla, mutta lapsen myötä on myös tullut tarve ja halu
luoda kivoja juttuja joista toivon mukaan tulee perheen perinteitä. Ainakin
omasta lapsuudesta on onnellisia muistikuvia juuri juhlien perinteiden
vaalimisesta. Ei niiden tarvitse kummoisiakaan olla, kunhan niihin liittyy
yhdessä tekemisen ja laittamisen ilo. Toivottavasti poika on samaa mieltä
isompana! Halloweenista vielä sen verran, että kurpitsalyhdyn lisäksi
uusperinteisiimme tulee kuulumaan hassut spageteilla lävistetyt veriset nakit
sekä muumionakit curry-seesaminsiemen-ranskiksilla ja jälkkäriksi
haamumuffinsseja. Vieraina ystäväperhe kahden muksunsa kanssa, luulis maistuvan
vaikka ystäväni pitääkin kyseistä juhlaa kammottavana ja osa lapsista on hiukan ”ruokarajoitteisia”. J Eli lasten ehdoilla tämä juhla. Onneksi ideoivalla
äidillä on samalla hauskaa!
Mieheni soitteli päivällä töistä ja poju halusi kertoa isukille kurpitsalyhdystä.
Poika: ”Papi, abbiamo fatto zucca Halloween!” (=isi, tehtiin Halloween-kurpitsa”)
Isi (joka ei kuullut hyvin mitä poika sanoi ja luuli tämän puhuvan suomea): ”Cosa hai detto? Non ti capisco. Devi dirmelo in italiano.” (=mitä sanoit? En ymmärrä, sano italiaksi”)
Poika, kieltä vaihtaen: ”Tehtiin kurpitsalyhty!” :D
Hei Ystävä!
RispondiEliminaIhanaa päästä seuraamaan elämääsi blogin kautta. Minusta tulee ahkera lukija ehdottomasti. Ja kurpitsalyhytkin on oikein hieno :) t. Kahden viikarin äiti JKL:stä.
Voi kun ihanaa ettà sinàkin lòysit tànne! :) Iso halaus, viikareillekin.
RispondiEliminaLyhty muuten ajoi hienosti asiansa. Ruokarajoitteisille pikkuvieraille ei juuri edes nakkiherkut kelvanneet eikà omakaan suursyòmàri malttanut pòydàssà paljon istua (pyysi tosin sitten ruokaa heti vieraiden làhdettyà) mutta muuten oli oikein onnistunut ilta. *suu tàynnà marenkimuffinssia*