En viitsinyt Koirien kalevalaa (La magica terra di Kalevala) vielä hirmuisesti selailla niin onpa sitten mullekin aattona jotain ylläriä ja kivaa puuhaa kun kuitenkin kyllästyn junaleikkeihin ennen noita perheen miespuolisia jäseniä. Toinen tilattu Kunnas on Arrivano i vichinghi joka meiltä siis löytyy suomeksikin.
No itse asiassa lahjat taidetaankin avata maan tavan mukaan tänä vuonna vasta joulupäivän aamuna. Periaatteessa lahjat on tapana avata monissa perheissä aattona keskiyön jälkeen, mutta lapset tietysti menevät usein nukkumaan aikaisemmin joten käytännössä siis seuraavana aamuna. Viime vuonna pojan ollessa siis 1,5v aloitimme availemaan lahjoja hänen kanssaan aattona illallisen päälle, mutta se oli vähän liian jännittävää puuhaa väsyneelle vesselille ja ehkä kolmannen paketin avaamisen alettua sanoi itse että riittää, ei ei. Nukkumaan siis mentiin, ja tänä vuonna tosiaankin suunniteltiin miehen kanssa avaavamme vain yhden kirjapaketin aattoiltana, sitä voi sitten katsella ja lukea iltasaduksi, ja kaikki muut lahjat vasta seuraavana aamuna niin leluilla saa ja jaksaa sitten leikkiä heti sydämensä kyllyydestä.
On tämä vanhemmuus tuonut joulunviettoonkin ihan eri säväyksen. Sanottakoon tähän että joulu on meille ja varsinkin minulle tärkeä tunnelmajuhla, emme juhli siis uskonnollisin perustein. Ennenkin ollaan miehen kanssa laiteltu joulukuusta ja valoja ja leivottukin jotain, mutta kyllä pojan syntymän jälkeen ja tänä vuonna varsinkin, kun on jo "isompi", tekee mieli ihan eri lailla paneutua luomaan sitä tunnelmaa ja perheen perinteitä. Aiheesta taisin mainita jo halloweenin aikaan, vaikka toki joulu juhlana painii ihan eri sarjassa.
Mulle on myös tosi tärkeää viettää joulua omassa kodissa omien tapojen kanssa. Toisaalta olisi mukava jos olisi vaikka muutama sukulainen juhlimassa meidän kanssa, mutta koskapa kaikki ovat kaukana niin kolmistaan ollaan. Anoppilassa en kamalan mielelläni vietä joulua, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että en saa siihen joulun tunnelmaa yrittämälläkään. Ei ole kiinni kenenkään hyvästä tai pahasta tahdosta, heidän tapansa vaan ovat niin erilaiset kuin mihin minä olen tottunut. Joulunvietto kun ei siellä mielestäni poikkea juuri muista juhlista, ellei lahjoja ja joulukuusta (vilkkuvilla monivärivaloilla) oteta lukuun. Viimeksi kaksi vuotta sitten olimme heillä joulun ja mielestäni kaikki kiteytyy hyvin tähän tapahtumaan: kaikki hyväksyivät minun mieliksi yhden pienen kynttilän aattoillan ruokapöytään. Antipastojen aikana ensimmäinen poltti käsivartensa ojentaessaan jotain pöydän yli, kynttilöihin tottumattomana, ja suosiolla myönnyin että sen saa sammuttaa ja lopetin joulun teeskentelyn itsekin. ;)
Kertakäyttölautasia joulupöydässä ei kannata ehkä edes mainita? No joo, olihan ne punaisia kun arkena ovat valkoisia.
Suomalaista joulua Suomessa en ole päässyt viettämään pitkään aikaan, mutta eiköhän lähivuosina sellainen jäjestetä.
