Tämä Epätoivoinen Kotirouva päätti alkaa
opiskelemaan ranskankieltä ihan tosissaan. Takana on yläaste- ja lukioranska (kolmantena
kielenä eli englannin ja ruotsin jälkeen) erittäin eläväisen ja virkkusen J opettajan kanssa, ämmänköhän siitä
kirjoitinkin. Kouluaikaan kieli tuntui heprealta, kielioppi mahdotonta
sisäistää (subjunktiivi, HÄH?), ääntäminen vaikeaa, kuullun ymmärtämisestä
puhumattakaan. Muutenkinhan se kirjoista pänttäämisen tulos on mitä on. Tässä
vuosien mittaan olen muutamaan otteeseen palannut ranskan pariin mutta aina on
jäänyt vähiin opiskelu enkä ole kieltä oikein koskaan tarvinnut. Läheltä on
liipannut ainoastaan veljen luona Strasbourgissa vieraillessani (2005kö?) ja
kahden viikon harjoittelussa Venetsian Hotel Danielin respassa pari vuotta
myöhemmin. Kummassakin tapauksessa pystyin aika hyvin välttelemään sitä
puhumista..
Aseina tässä uudessa taistelussa ovat pääasiassa
BBC:n kielisivut, sieltä löytyi tasolleni sopiva Ma France –kurssi jota olen
kohtalaisen säännöllisesti onnistunut seuraamaan. Veli toi aikanaan Strassin-tuliaisina
ranskankielisen romaanin ja se on sitten iltalukemisena yöpöydällä. Lisäksi on
tullut selailtua netissä ranskankielisiä uutisia ja muuta sellaista. Italian
osaaminen tukee toki toista romaanista kieltä ja kun on se peruskielioppi
näköjään kuitenkin jotenkuten siellä koulussa tullut sisäistettyä niin lukemaan
pystyn kohtalaisesti. Muuten sitten ollaankin edelleen syvässä suossa. J Mutta hei, alkuunhan kaikki on hankalaa..
Jospa tulevaisuus toisi tullessaan työn jossa saisi mahdollisuuden
ranskankielen aktiiviseen käyttöön. Tämän hetken työllistymistilanteen
parantaminen olikin suurin motiivi että sain itseäni nyt niskasta kiinni tämän
ranskantaidon parantamisen suhteen.
Ranskan lisäksi aloitin BBC:n sivuilla
alkeissaksankurssin. Saksaa en ole koskaan opiskellut kenenkään johdolla, joskus
ostanut ja vilkuillut Assimil-sarjan itseopiskelukirjaa. Saksaa kannattaisi nyt
osata kun monissa avoin työpaikka –ilmoituksissa kaivataan hyvää saksantaitoa.
Kun edes perusteet jotenkin saisi sisäistettyä siitäkin. Ja onpahan ainakin
puuhaa jos aika käy pitkäksi sitä uuttaa työtä odotellessa (kaikki
kotiäiti-lukijani, nyt saa nauraa. Tai siis nauratte tietenkin jo. Ja muille
tiedoksi että taaperon kotimammana pyöriessä ajan ei ole mitenkään mahdollista
käydä pitkäksi. 1+1=2.)
Kieliteemaan ja työnhakuun liittyen, mua vähän
naurattaa kun ymmärrän ja tuotan kaikissa muodoissaan kolmea kieltä erittäin
hyvin, ja paria muutakin jotenkuten, niin täällä Italiassa asuessahan se on
kuin osaisi ”pelkästään” englantia. Italiaa ei lasketa, sitähän täytyy osata
joka tapauksessa, ja suomea nyt ei varsinkaan lasketa. Ranskaa en uskalla todellakaan
sanoa osaavani hyvin - vielä! J - koska en sitä rohkene näillä taidoilla puhua,
toisin kuin monet italialaiset jotka ”puhuvat” mitä vaan kieltä vaikka osaisivat
oikeasti vain tervehdyssanat, varsinkin nyt jotain ranskaa joka on melkein kuin
italiaa. Ruotsi on melko ruosteessa, mutta eihän sitäkään lasketa. Saksanopiskelu
on vielä niin lapsenkengissään että siitä on turha enempiä intoilla, katsotaan
miten edistyy. Olishan se vaan vinkeetä sanoa osaavansa kuutta kieltä. Vaikka
jossain työhaastattelussa. ;)
Poika menee edelleen kahdella kielellä mutta
mielessä on kehitellä jonkinnäköistä englanninkielistä leikkihetkeä silloin
tällöin, vaikka pari kertaa viikossa.. Muumien ihastuttava suomi-englanti –sanakirja
tarttui mukaan kesällä kotomaassa ja siitä voitaisiin lähteä. En usko että
kolmas kieli noin leikinomaisesti ja selkeästi omassa kontekstissaan mitenkään haittaisi
pojan äidinkielten oppimista. Kaksivuotiaalla kaksikielisellä kun on jo selkeä
taju siitä että on olemassa ”kieliä”. On noi lapset ihmeellisiä.
Tässä yhtenä päivänä poika halusi että tulen
katsomaan jotain leikkijuttua lattialla, ja yritti ottaa mua kädestä kiinni. ”Äiti,
tule käsittelyyn!”
Tsemppiä vaan kaikille kieliopinnoille.
RispondiElimina- Sait minutkin taas palaamaan saksan pariin..
Kiitosta vain itsellesi vinkeistà ja avuista! ;) Onnea opiskeluun- tai opiskeluihin, sullahan kans monta rautaa tulessa!
RispondiEliminaMä luin saksaa yläasteella ja lukiossa, mutta on kyllä aika ruosteessa. Täällä Sveitsissä sille olisi kyllä käyttöä, vaikka sveitsinsaksa kyllä on aika käsittämätöntä mongerrusta tai ainakin useat sen murteet. Jossain tuolla aivolokerossa se koulusaksa kyllä on, mutta sen verran on syvällä, että tulee aina vasta jälkikäteen mieleen, miten olisi voinut saksaksi opastaa eksyneen sveitsinsaksalaisturistin esim. Zürichiin johtavalle moottoritielle :) Ranskallekin täällä olisi käyttöä ja olenkin hieman haaveillut sitä jossain vaiheessa opiskelevani.
RispondiEliminaJuu mulle myös tyypillistä, tulee aina jälkikäteen mieleen mitä olisi missäkin tilanteessa voinut sanoa niillä heikommilla kielillä. Musta tuntuu nyt että varsinkin tuon iltalukemisen ansiosta ranska alkaa jollakin tavalla aktivoitua, vaikka varsinaiseen puhumiseen onkin piiiitkä tie vielä edessä. Olen vaan aika ylpeä itsestäni kun vihdoin sain siitä otteen! Suosittelen tälläisitä pehmeää aloitusta kielenopiskeluun, itsellä ainakaan ei mikään pänttääminen aikataulujen mukaan toimi kuin ehkä muutaman päivän.. Tsemppiä sullekin Elvira jos innostut parantelemaan kielitaitoa.
RispondiElimina