sabato 12 novembre 2011

Kuudella kielellä

Tämä Epätoivoinen Kotirouva päätti alkaa opiskelemaan ranskankieltä ihan tosissaan. Takana on yläaste- ja lukioranska (kolmantena kielenä eli englannin ja ruotsin jälkeen) erittäin eläväisen ja virkkusen J opettajan kanssa, ämmänköhän siitä kirjoitinkin. Kouluaikaan kieli tuntui heprealta, kielioppi mahdotonta sisäistää (subjunktiivi, HÄH?), ääntäminen vaikeaa, kuullun ymmärtämisestä puhumattakaan. Muutenkinhan se kirjoista pänttäämisen tulos on mitä on. Tässä vuosien mittaan olen muutamaan otteeseen palannut ranskan pariin mutta aina on jäänyt vähiin opiskelu enkä ole kieltä oikein koskaan tarvinnut. Läheltä on liipannut ainoastaan veljen luona Strasbourgissa vieraillessani (2005kö?) ja kahden viikon harjoittelussa Venetsian Hotel Danielin respassa pari vuotta myöhemmin. Kummassakin tapauksessa pystyin aika hyvin välttelemään sitä puhumista..
Aseina tässä uudessa taistelussa ovat pääasiassa BBC:n kielisivut, sieltä löytyi tasolleni sopiva Ma France –kurssi jota olen kohtalaisen säännöllisesti onnistunut seuraamaan. Veli toi aikanaan Strassin-tuliaisina ranskankielisen romaanin ja se on sitten iltalukemisena yöpöydällä. Lisäksi on tullut selailtua netissä ranskankielisiä uutisia ja muuta sellaista. Italian osaaminen tukee toki toista romaanista kieltä ja kun on se peruskielioppi näköjään kuitenkin jotenkuten siellä koulussa tullut sisäistettyä niin lukemaan pystyn kohtalaisesti. Muuten sitten ollaankin edelleen syvässä suossa. J Mutta hei, alkuunhan kaikki on hankalaa.. Jospa tulevaisuus toisi tullessaan työn jossa saisi mahdollisuuden ranskankielen aktiiviseen käyttöön. Tämän hetken työllistymistilanteen parantaminen olikin suurin motiivi että sain itseäni nyt niskasta kiinni tämän ranskantaidon parantamisen suhteen.
Ranskan lisäksi aloitin BBC:n sivuilla alkeissaksankurssin. Saksaa en ole koskaan opiskellut kenenkään johdolla, joskus ostanut ja vilkuillut Assimil-sarjan itseopiskelukirjaa. Saksaa kannattaisi nyt osata kun monissa avoin työpaikka –ilmoituksissa kaivataan hyvää saksantaitoa. Kun edes perusteet jotenkin saisi sisäistettyä siitäkin. Ja onpahan ainakin puuhaa jos aika käy pitkäksi sitä uuttaa työtä odotellessa (kaikki kotiäiti-lukijani, nyt saa nauraa. Tai siis nauratte tietenkin jo. Ja muille tiedoksi että taaperon kotimammana pyöriessä ajan ei ole mitenkään mahdollista käydä pitkäksi. 1+1=2.)
Kieliteemaan ja työnhakuun liittyen, mua vähän naurattaa kun ymmärrän ja tuotan kaikissa muodoissaan kolmea kieltä erittäin hyvin, ja paria muutakin jotenkuten, niin täällä Italiassa asuessahan se on kuin osaisi ”pelkästään” englantia. Italiaa ei lasketa, sitähän täytyy osata joka tapauksessa, ja suomea nyt ei varsinkaan lasketa. Ranskaa en uskalla todellakaan sanoa osaavani hyvin - vielä! J - koska en sitä rohkene näillä taidoilla puhua, toisin kuin monet italialaiset jotka ”puhuvat” mitä vaan kieltä vaikka osaisivat oikeasti vain tervehdyssanat, varsinkin nyt jotain ranskaa joka on melkein kuin italiaa. Ruotsi on melko ruosteessa, mutta eihän sitäkään lasketa. Saksanopiskelu on vielä niin lapsenkengissään että siitä on turha enempiä intoilla, katsotaan miten edistyy. Olishan se vaan vinkeetä sanoa osaavansa kuutta kieltä. Vaikka jossain työhaastattelussa. ;)
Poika menee edelleen kahdella kielellä mutta mielessä on kehitellä jonkinnäköistä englanninkielistä leikkihetkeä silloin tällöin, vaikka pari kertaa viikossa.. Muumien ihastuttava suomi-englanti –sanakirja tarttui mukaan kesällä kotomaassa ja siitä voitaisiin lähteä. En usko että kolmas kieli noin leikinomaisesti ja selkeästi omassa kontekstissaan mitenkään haittaisi pojan äidinkielten oppimista. Kaksivuotiaalla kaksikielisellä kun on jo selkeä taju siitä että on olemassa ”kieliä”. On noi lapset ihmeellisiä.
Tässä yhtenä päivänä poika halusi että tulen katsomaan jotain leikkijuttua lattialla, ja yritti ottaa mua kädestä kiinni. ”Äiti, tule käsittelyyn!”

4 commenti:

  1. Tsemppiä vaan kaikille kieliopinnoille.
    - Sait minutkin taas palaamaan saksan pariin..

    RispondiElimina
  2. Kiitosta vain itsellesi vinkeistà ja avuista! ;) Onnea opiskeluun- tai opiskeluihin, sullahan kans monta rautaa tulessa!

    RispondiElimina
  3. Mä luin saksaa yläasteella ja lukiossa, mutta on kyllä aika ruosteessa. Täällä Sveitsissä sille olisi kyllä käyttöä, vaikka sveitsinsaksa kyllä on aika käsittämätöntä mongerrusta tai ainakin useat sen murteet. Jossain tuolla aivolokerossa se koulusaksa kyllä on, mutta sen verran on syvällä, että tulee aina vasta jälkikäteen mieleen, miten olisi voinut saksaksi opastaa eksyneen sveitsinsaksalaisturistin esim. Zürichiin johtavalle moottoritielle :) Ranskallekin täällä olisi käyttöä ja olenkin hieman haaveillut sitä jossain vaiheessa opiskelevani.

    RispondiElimina
  4. Juu mulle myös tyypillistä, tulee aina jälkikäteen mieleen mitä olisi missäkin tilanteessa voinut sanoa niillä heikommilla kielillä.  Musta tuntuu nyt että varsinkin tuon iltalukemisen ansiosta ranska alkaa jollakin tavalla aktivoitua, vaikka varsinaiseen puhumiseen onkin piiiitkä tie vielä edessä. Olen vaan aika ylpeä itsestäni kun vihdoin sain siitä otteen! Suosittelen tälläisitä pehmeää aloitusta kielenopiskeluun, itsellä ainakaan ei mikään pänttääminen aikataulujen mukaan toimi kuin ehkä muutaman päivän.. Tsemppiä sullekin Elvira jos innostut parantelemaan kielitaitoa. 

    RispondiElimina