Venetsian
liepeille kuuluu edelleen syksyistä. Täälläkin on ruska, vaikka eihän se
suomalaiselle isosiskolleen vertoja vedä. Kaunista katseltavaa kuitenkin. Oman
pihan granaattiomenakin on pukeutunut keltaiseen, samoin miehen bonsaitarha. Ja
voi miten poika nautti kylänraitin lehtikasoissa hyppimisestä. Sitä ilonpitoa
ei voinut nauramatta katsella, vaikka puolella silmällä vilkuilinkin ympärille
että milloin joku piipaa-auto ilmaantuu hakemaan hullua ulkomaalaista äitiä ja vaatteensa
likaavaa ja kastelevaa lapsiraukkaa huostaan. Lapsella vielä nuha kaiken
lisäksi! No siinä vaiheessa kun poika ilmoitti nähneensä lehtien seassa hämähäkin
jopa tämä mamma älysi kiskoa poikansa kuiville. Tosin araknofobialla taisi olla
enemmän osuutta asiaan kuin terveellä järjellä.
Nyt vietän
harvinaista yksinäistä lauantai-iltaa; mieheltä tuli juuri tekstiviesti Padovasta
lentopalloturnauksesta. Hänen fanittamansa joukkue on vastikään saanut uuden
suomalaispelaajan, ja mies uutterasti harjoitteli sanomaan ”Moi! Minä puhun
vähän suomea, minun vaimo on suomalainen. Tervetuloa Viboon ja onnea!”.
Viestissä ilmoitti että sai asiansa perille ja tuli ymmärretyksikin. Hienoa! Jotain
käytännön hyötyä siis tästä suomenkielestä näilläkin leveysasteilla! Minun ja
pojan oli tarkoitus lähteä mukaan kun kerrankin pelaavat ihan naapurissa mutta päätinkin
jäädä kotiin kun sain kuulla että peli alkaa vasta myöhään illalla. Taisi olla viisas
ratkaisu kun viime yö meni valvoessa - tai erittäin huonosti nukkuessa - kärttyisen
pojan kanssa. Poskihampaat tulossa, edelleen, sekä yskää, ne varmaan valvotti. Se minun pelinseuraaminenhan on sitäpaitsi sitä että juoksen ympäri katsomoa lapsen perässä ja yritän kuikuilla välillä kentälle ymmärtämättä loppujen lopuksi itse pelistä yhtään mitään. Eli hyvä näin. Yläkerrassa
tuntuu nyt hiljenneen joten tämä äippä ottaa ison mokkapalan seuraksi ja
viettää seuraavan tunteroisen englantilaisen jännärin parissa.
Ensin kuitenkin ”lasten
suusta” –osuus. J Eilen
illalla kuultua noin puolen tunnin ruokapöytäkiukuttelun päätteeksi: ”Äiti. Minä
haluan syödä sieltä roskista. Ruokaa.” Että näin meillä. Ei kylläkään annettu
roskiksesta ruokaa joten kiukuttelu jatkui vielä tovin.
... mummu kaamoksesta fanittaa...
RispondiElimina-pojalle terkkuja: muistahan tunkea seuraavan kerran iltaruoka ajoissa hampaiden väliin, ettei vatsa kurni yöllä hereille - kunhan kasvat isommaksi, ymmärrät, että kyllä kannatti...
au-pair -mummu blogistille
RispondiElimina- tämä lapsi-osuus on vallan mainio juttu
mutta sun mieshàn puhuu TOSI paljon suomea, ainakin omaan turjakkeeeseeni verrattuna :)
RispondiElimina:D Ainahan kaikkea voi ulkoa opetella... :) Ei se nyt niin paljon puhu vaikka joskus just innostuu jotain toistelemaan ja miettimààn ettà miten joku (simppeli) asia sanottaisiin suomeksi. Aika pientà se kiinnostus loppujen lopuksi on ja kàytànnòssà jàà siihen perussanastoon mità kàytàn pojan kanssa pàivittàin. Muiden kokemuksista viisastuneena olen koittanut varoitella ettà nyt sua ei vielà hàiritse ettet kaikkea ymmàrrà mutta muutaman vuoden kuluttua saattaa olla eri asia, mutta ei ole saanut opiskeluintoa pààlle...
Elimina