Lukemista kahdella kielellä

Sateiset ja harmaat päivät jatkuu. Kahtena edellisenä vuotena satoi muuten lunta juuri näin viikko-pari ennen joulua. Suli tietenkin pois muutamassa päivässä. Saataiskohan tänä vuonna luminen joulu, saataishan?! Jotenkin tähän säähän nyt sopii tällainen nostalgishenkinen lastenkirjapostaus.

Tänään taas luettiin ennen päiväunille menoa iki-ihania Inger ja Lasse Sandbergin Lapanen ja Lapaniina –kirjoja. Itse asiassa kaikki viisi hyllystä löytyvää. Pidin kirjoista itsekin lapsena ja poika on niihin myös tosi ihastunut, ovat vaan olleet vähän unholassa viime aikoina kun ollaan luettu enemmän noita isojen lasten kirjoja, eli Kunnasta jne. Herttaisen simppelit kuvat näissä, joissa silti riittää katsottavaa ja niitä NIIN jänniä ötököitä ja pikkulintuja melkein joka sivulla.

Lapasestahan on tehty piirroselokuvakin, sen voisi hankkia suomenkielisenä. Uudet versiot kirjoista ei miellyttäneet minua lainkaan kun vilkuilin Suomalaisessa viime Suomen-reissulla. Ihan väärin piirretyt kuvat. ;)

Muutama viikko sitten käytiin muuten ensimmäistä kertaa oikein kunnolla tutkimassa meidän kylän kirjastoa. Eihän näitä italialaisia kirjastoja oikein kotomaisiin voi verrata mutta se on jo hienoa että kirjasto yleensä kylästä löytyy, ja pikkulastenosastolla ainakin valikoima oli ihan kattava. Muutama oikea helmikin löytyi näin meikäläisen mittapuun mukaan: sama Mauri Kunnaksen Tassulan Tarinoita –sarjan kirja joka meillä on suomeksi sekä yksi Muumi-kirja. Hauska kun ovat päässeet isä ja poika lukemaan samoja tarinoita kuin me ollaan suomeksi luettu! Nimien käännökset on parhaita ja niille ollaan yhdessä pojan kanssa hihitelty.  Signorina Guendalina ja Tabacco, kuka arvaa? J Tassula on sitten Baulandia, italiassa bau bau = hauhau. Sitä Koiramäen käännöstä italiaksi en ole vielä löytänyt, jos joku lukijoista tietäis niin kertoohan!

Poika katseli yhtenä päivänä Herra Hakkarais-kirjassa olevaa karttaa ja puheli jotain siihen liittyen. Minä sitten kysyin että missäs se Suomi on.

Poika: "En löydä sitä mistään"

Minä: "Tuossa on Suomi"

Poika: "Siellä asutaan"

Minä:  "Joo-o. Kuka siellä Suomessa asuu?" Poika mietti mutta ei vastannut. Isovanhempia ajatellen yritin ehdottaa että siellähän asuu MU-

Poika tyytyväisenä: "MUUMEJA!"