Huono päivä ja parempi päivä

Eilen oli yksi niitä päiviä kun vain odottaa iltaa että saa pään tyynyyn ja mielen nollaan. Ei mitään erityistä kyllä tapahtunut, vain kasauma pieniä arjen vastoinkäymisiä jotka yhdessä saivat mielen maahan.

Harvinaista herkkua Italiassa:
jääpuikkoja! :)

Pojan kanssa on menossa toinen yritys saada päivävaippa pois. Ensimmäisen kerran innostuin kokeilemaan sitä viime kesänä heti 2v-synttäreiden jälkeen. Koko kesä eli useampi kuukausi mentiin niin että kotona ei ollut vaippaa, käytiin potalla ahkerasti ja sinne pissattiinkin kiitettävästi, samoin ulkoiluvaippa oli usein kuiva, mutta syksyn tullen palattiin 24h-vaippailuun koska poika ei oppinut ilmoittamaan pissahätäänsä. Lisäksi joskus tuntui ettei edes huomannut että oli kastellut housut. Kesällä se siis vielä meni kun pystyi olemaan vähissä vaatteissa ja siis pesemään pelkkiä pikkuhousuja, mutta syksyn tullen meni hankalaksi  kun vahinkoja kuitenkin sattui melkein päivittäin. Nyt pari viikkoa taas kokeilua takana ja aika lailla tilanne näyttäisi samalta kuin kesällä: pottaan tekee mielellään pissat ja ulkoiluvaippa taas kuiva, mutta ei ilmoita, ei... toimii siis kun itse muistan laittaa parin tunnin välein potalle. Ja eilen siis oli sellainen päivä että vahinkoja tuli jatkuvasti vaikka potallakin käytiin. Muun muassa meidän paksu paripeitto kastui ja siispä mies sai kiikuttaa sen eilen töistä tullessa pesulaan. Onneksi oli sinkkupeittoja joilla pärjättiin tämä yö, meillähän on nimittäin kylmä.... yöllä varmaan semmoiset 16 astetta. Siivoilin aamun siis pissoja (ja muutakin) kaamean pääkivun saattelemana, ja kuin kirsikkana kakun päällä poika päätti olla nukkumatta päiväunia eli sain heittää hyvästit omalle ajalle iltapäivällä. Olisi nimittäin tullut tarpeeseen..

Näkymä kotikylän raitilta

Tiedän, ei tuo nyt kuulosta NIIN pahalta... eikä se sitä varmaan ollutkaan, joskus vaan on noita EI-päiviä! Itku oli päästä illalla kun saatiin lapsi vihdoin nukkumaan muutaman mutkan kautta ja pääsi itsekin rauhoittumaan. Tuli mieleen pojan vauva-ajat, silloin saattoi olla tuommoinen äärimmäisen uupunut olo. Tällä kertaa syytän kyllä sitä hakkaavaa päänsärkyä koska nukuttua on tullut ihan hyvin.

Tänään onkin sitten ollut ihan eri päivä (taidettiin nukahtaa päikkäreillekin heti kun on niin hiljaista!). : ) Pissaa on tullut vain pottaan tänään ja poika on siitä kyllä selvästi itsekin innoissaan, tituleerasi itseään Super-J:ksi potalla tänään kun hihkuin innoissani onnistumisesta. Suloista. Ei päänsärkyä eikä känkkäränkkää,  käytiin postissa ja ulkoilemassa.. normiarkea siis. Sopii hyvin tällaiselle arkifanille. Varsinkin eilisen jälkeen!

Poju vaatimattomissa lumileikeissä

Talvisia kuvia näiltä päiviltä, olemme nimittäin saaneet jo kolmena aamuna peräkkäin herätä ihailemaan valkoista maisemaa! Lunta on ollut ihan ohut kerros, eli ei olla päästy varsinaisesti lumileikkeihin mutta sen verran että käytiin granaattiomenaa ja kirsikkaa ravistelemassa pihalla pojan suureksi riemuksi: ihan kuin olisi satanut lunta! : ) Kyllä mä vielän jaksan toivoa oikein kunnon lumipyryä tällekin talvelle. Sitä odotellessa.. iloista tammikuun päivää sinullekin!

Pihalta: Prunus mume eli
japaninaprikoosi kukassa