Lisää kakkusia

Sydämiä minulle!

Leivoin itselleni synttärikakun viikko sitten ja halusin kokeilla siihen kinuskikuorrutusta. Suomalaisista leivontablogeista kurkin ohjeita ja uskaltauduin keittämään kermaa ja sokeria. Väri hämäsi ja meinasinkin keitelle seosta ihan liian kauan. Juuri ja juuri sain sen levitettyä kakun päälle, ennen kuin jähmettyi (ja kovaa siitä tulikin, hankala oli kakkua leikata). Pintaan tuli lisäksi epämääräistä kidekuviota. Suomalaisissa ohjeissa siis kinuski on ihan eri väristä, paljon tummempaa kuin tämä minun tekemä. Sokerista varmaan riippuu, itse laitoin ruokosokeria eli zucchero di canna joka on siis vaaleanruskeaa muttei niin tummaa kuin fariinisokeri. Täytteeksi tein tähän mascarpone-ananasvaahdon, ihan hyvä kokonaisuus, kun vaan oppisin laittamaan tarpeeksi sokeria täytteeseen! Kinuskikuorrutusta teki kuitenkin mieli kokeilla uudelleenkin.

Sunnuntain kunniaksi leivoin siis aamulla kääretorttua sillä aikaa kun poika puuhaili pihahommissa isukin kanssa. Torttulevy tarttui kääriessä kiinni paperiin ja tuloksena oli jotain jonka kimppuun oli ilmeisesti hyökätty kynsin ja hampain. Argh! Onneksi jääkaapissa oli vielä vaahtokarkkimassan jämät loppiaiselta - vai millos mä sen teinkään - ja siitä yritin kaulia pelastavaa peittoa. Massa oli kuivahtanut eikä toiminut enää yhtään niin hyvin kuin tuoreena, repeili, mutta sain kuitenkin käärön peitettyä joten kuten. Päälle keitin uuden yrityksen kinuskikuorrutetta, pikkuisen määrän vaan mutta riitti hyvin raitoihin. Myös suklaasta oli tarkoitus tulla raitoja eikä.. niin, mitä nuo nyt olis? Ei ainakaan niitä raitoja. Tässäkin on mascarpone-kermavaahtoa täytteenä, tällä kertaa kaakaojauheella ja pähkinäsuklaalla höystettynä. Tuolla se jääkaapissa odottaa herkkuhetkeä.