venerdì 20 gennaio 2012

Huono päivä ja parempi päivä

Eilen oli yksi niitä päiviä kun vain odottaa iltaa että saa pään tyynyyn ja mielen nollaan. Ei mitään erityistä kyllä tapahtunut, vain kasauma pieniä arjen vastoinkäymisiä jotka yhdessä saivat mielen maahan.

Harvinaista herkkua Italiassa:
jääpuikkoja! :)

Pojan kanssa on menossa toinen yritys saada päivävaippa pois. Ensimmäisen kerran innostuin kokeilemaan sitä viime kesänä heti 2v-synttäreiden jälkeen. Koko kesä eli useampi kuukausi mentiin niin että kotona ei ollut vaippaa, käytiin potalla ahkerasti ja sinne pissattiinkin kiitettävästi, samoin ulkoiluvaippa oli usein kuiva, mutta syksyn tullen palattiin 24h-vaippailuun koska poika ei oppinut ilmoittamaan pissahätäänsä. Lisäksi joskus tuntui ettei edes huomannut että oli kastellut housut. Kesällä se siis vielä meni kun pystyi olemaan vähissä vaatteissa ja siis pesemään pelkkiä pikkuhousuja, mutta syksyn tullen meni hankalaksi  kun vahinkoja kuitenkin sattui melkein päivittäin. Nyt pari viikkoa taas kokeilua takana ja aika lailla tilanne näyttäisi samalta kuin kesällä: pottaan tekee mielellään pissat ja ulkoiluvaippa taas kuiva, mutta ei ilmoita, ei... toimii siis kun itse muistan laittaa parin tunnin välein potalle. Ja eilen siis oli sellainen päivä että vahinkoja tuli jatkuvasti vaikka potallakin käytiin. Muun muassa meidän paksu paripeitto kastui ja siispä mies sai kiikuttaa sen eilen töistä tullessa pesulaan. Onneksi oli sinkkupeittoja joilla pärjättiin tämä yö, meillähän on nimittäin kylmä.... yöllä varmaan semmoiset 16 astetta. Siivoilin aamun siis pissoja (ja muutakin) kaamean pääkivun saattelemana, ja kuin kirsikkana kakun päällä poika päätti olla nukkumatta päiväunia eli sain heittää hyvästit omalle ajalle iltapäivällä. Olisi nimittäin tullut tarpeeseen..

Näkymä kotikylän raitilta
Tiedän, ei tuo nyt kuulosta NIIN pahalta... eikä se sitä varmaan ollutkaan, joskus vaan on noita EI-päiviä! Itku oli päästä illalla kun saatiin lapsi vihdoin nukkumaan muutaman mutkan kautta ja pääsi itsekin rauhoittumaan. Tuli mieleen pojan vauva-ajat, silloin saattoi olla tuommoinen äärimmäisen uupunut olo. Tällä kertaa syytän kyllä sitä hakkaavaa päänsärkyä koska nukuttua on tullut ihan hyvin.
Tänään onkin sitten ollut ihan eri päivä (taidettiin nukahtaa päikkäreillekin heti kun on niin hiljaista!). : ) Pissaa on tullut vain pottaan tänään ja poika on siitä kyllä selvästi itsekin innoissaan, tituleerasi itseään Super-J:ksi potalla tänään kun hihkuin innoissani onnistumisesta. Suloista. Ei päänsärkyä eikä känkkäränkkää,  käytiin postissa ja ulkoilemassa.. normiarkea siis. Sopii hyvin tällaiselle arkifanille. Varsinkin eilisen jälkeen!

Poju vaatimattomissa lumileikeissä
Talvisia kuvia näiltä päiviltä, olemme nimittäin saaneet jo kolmena aamuna peräkkäin herätä ihailemaan valkoista maisemaa! Lunta on ollut ihan ohut kerros, eli ei olla päästy varsinaisesti lumileikkeihin mutta sen verran että käytiin granaattiomenaa ja kirsikkaa ravistelemassa pihalla pojan suureksi riemuksi: ihan kuin olisi satanut lunta! : ) Kyllä mä vielän jaksan toivoa oikein kunnon lumipyryä tällekin talvelle. Sitä odotellessa.. iloista tammikuun päivää sinullekin!

Pihalta: Prunus mume eli
japaninaprikoosi kukassa





6 commenti:

  1. mulla on noita huonoja pàivià ihan vàhàn vàlià, ja oikeesti joka ilta odotan sità ettà saan lapset nukkumaan ja hetken aivan omaa rauhaa.... meillà ei kumpikaan enààn nuku pàikkàreità ja se on kyllà aika kamalaa ;)

    RispondiElimina
    Risposte
    1. On se vaan niin tàrkeàà se oma aika... Meillàkin selvàsti muuttumassa unentarve, nukahtaminen pojulla usein hankalaa ja menee kauan, sekà illalla ettà pàivàunille mennessà, yòheràilyà ja valvomista ja sitten aamulla heràà kuitenkin aikaisin. Mietin itsekin pitàiskò koittaa jàttàà pàikkàrit vàlistà. Normipàivinà vielà vàhàn aikaa sitten nukkui kuitenkin 2-3h vielà ja yòllàkin ihan hyvin. Onkohan vaan taas joku vaihe menossa.. Aina on joku vaihe! :D

      Elimina
  2. Voih! Voin kuvitella kovinkin kuinka tyolasta on talvi-ilmoissa potalle opettelu! Itse olen paassyt helpolla kun lamminta on vuoden ympari -pojan kanssa itse kyselin joka 30 minuutin valein onko pissihata, onko pissihata, joko pippelissa tuntuu pissahata... Hahhaaa, voiko olla rasittavampaa aitia??!

    Lapsiarki on niiiiiiiiiiin antoisaa ja samalla niin vasyttavaa ja tainnuttavaa-itsekin joskus tuntuu etta voih kun sais sen pienen hetken keikahtaa sankyyn ja painaa silmat kiinni -ilman etta joku huutelee toistuvasti aitiiii, aitii, aitiiiii=) Voimia sinne Italian arkeen, oli ihania kuvia!!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos Riina voimatoivotuksista, niitä aina tarvitaan! Samoin sinne toiselle puolelle maapalloa! ;)
      Päästäänköhän me ikinä noista vaipoista eroon... toivon että päivähoidossa jonka poika aloittaa ensi viikolla (tosi pehmeällä laskulla, tarkoitus on viedä pariksi tunniksi pari kertaa viikossa ellei muuten tarvetta) innostuisi isompien esimerkistä.. taas tuntuu että takapakkia tullut vaikka välillä meni jo paremmin. Mutta mutta... ainahan jotain valittamista löytyy mutta ihan totta että on tämä lapsellinen elämä niin antoisaa, ihan parasta suorastaan! :)

      Elimina
  3. Jaksuja pottatouhuihin.. Ei todellakaan lempivaiheeni lasten kanssa, heh heh.
    Kauniita kuvia!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos Sennie, ja kiva kun kàvit kylàssà! :) Ei ole minunkaan lempivaihe ja kateellisena kuuntelen tarinoita lapsista jotka "parissa pàivàssà oppi olemaan kastelematta". Kesàllà neljà kuukautta ilman vaippaa ja nyt reilu kuukausi ja tuloksena se ettà poika ei oikein halua enàà edes mennà potalle. Oppii varmaan minunkin mussukka ennenpitkàà, mutta vàhàsen meinaa turhauttaa jo.

      Elimina