Vaikkakin myöhässä.. Hyvää ystävänpäivää lukijoille!
Pojan tarhaan
tutustuminen on näennäisen onnellisesti ohi, jes. Ei oikein sopinut meidän aikatauluihin
tuo puoli viideksi sinne kiirehtiminen, ja sitä edeltävistä päiväunista
stressaaminen. Unet on vielä tarpeen, varsinkin jos herää aamulla aikaisin tai
valvoo 3-4 tuntia keskellä yötä kuten nyt parina yönä on käynyt. Äitiinsä
tullut, että tiedän mistä voi syytä hakea (jos semmoinen nyt mitään auttaisi),
en minäkään saa helpolla unta uudelleen jos kunnolla herään, vaikka sitten
keskellä yötä. Orastavan flunssan piikkiin laitetaan tämänkertaiset yöheräilyt –
yleensähän poika sentään nukkuu yöt läpi heräämättä – ja voihan tuo
päivähoitohommakin vaikuttaa jollakin tasolla vaikka muka hyvin on siellä
viihtynytkin. Kyllä äidin haukansilmä on ollut huomaavinaan pientä oirehtimista
sen suhteen. Toivottavasti kuitenkin viihtyy siellä, jatkossakin, ja tottuu
varmasti ajan kanssa. Siihenkin että äiti AINA tulee hakemaan. Perusluottamus meihin
vanhempiin ja myös muihin aikuisiin näyttäisi kuitenkin olevan vahvana pohjalla
joten siitä on hyvä ponnistaa.
Tänä aamunakin
kun lähdettiin ulos poju jo kyseli että mennäänkö tarhaan (*onkohan tuo tarha vähän huonoa suomea?
Kuulostaahan se vankikopperolta mutta minulle kotoinen ilmaus, ei tosin meiltä
lapsuudenkotoa mutta muuten olen tottunut sitä käyttämään*), ei siis mitenkään
huolestuneena.. Varmaan ihan mielellään olisi sinne mennytkin. Tarhan sijasta
käytiin kuitenkin viemässä hakupaperit syksyllä alkavaa leikkikoulua varten
sekä hedelmä- ja vihannesostoksilla kylämme keskiviikkotorilla ja lopuksi vielä
lihakaupassa. Torimyyjien kunniaksi täytyy sanoa että joka kerran antavat
kuitin ostoksista, vaikka veronkierron tiedetäänkin olevan Italiassa suosittu
harrastus. Veronasta tulleet kiivit jotka päätyivät kassiimme olivat siis monessa
mielessä veronalaisia. : ) En voinut vastustaa kiusausta sanaleikistä. Mistä
tulikin mieleeni kuinka hihittelin taas
eilen Putouksen äärellä Usko Eevertti Luttisen kaksimielisille
sananmuunnoksille. Sukkelin kirkastuminen! En kestä! Minuun puree juuri tuollainen
sanoilla leikkivä huumori todella hyvin. Tunnustan myös – vaikkei ehkä
kannattaisi tälläkään kertaa, mutta laitetaan väsymyshoureen piikkiin - että
olin katsonut useamman jakson hahmokisaa ennen kuin edes tajusin että
suosikkini perustuu näille sananväännöksille, ja silti nauratti. Saati sitten
nyt. Piti ihan uudelleen katsoa aikaisempia jaksoja saadakseni kaiken irti.
Tsihihi!
Harmaata ja valkoista vaahtismassaa ja elintarvikevärejä |
Ai niin, meinasi
unohtua. Ensimmäisenä valvomisyönä kokeilin pojan otsaa kädellä kun tuntui niin
kuumalta pää omaa poskea vasten.
”Ei ole minulla
LÄMMITYSTÄ!”
Oon koko viikon ollu kirjottamassa vaahtouspostausta veronkierrosta ja scontrino fiscalesta. :D Hyvàllà malliillaan teillà jos torimyyjiltà(kin) saa kuitin, ei nimittàin saa aina Suomessakaan.
RispondiEliminaMulla on sulle blogissa muuten maininta! :)
Moi Elisa! Kiva kun kommentoit tänne. Täytyys käydä kurkkaamassa maininta! Olen toooosi huonosti ehtinyt lukemaan blogeja viime aikoina, harmittaa älyttömästi ja toivottavasti ehdin pian enemmänkin perehtyä!
EliminaLuin muuten ensin että kirjoitit VAAHTISpostausta, tästä näkee että aivonikin ovat muuttumassa vaahtokarkiksi.. Mutta juu, on ollut tosi ihana huomata että saa kuitin käteen torillakin. Liekö sitten vaan ohimenevää ja näiden finanzan täsmäiskujen pelossa, tiedä häntä. Calabriassa kerran ostaessani kirjan FELTRINELLISTÄ, ei siis mistään pikkuputiikista, en saanut kuittia. Se pisti silmään..
vai ei lämmitystä - pieni tietää...
RispondiEliminaIhmettelin ylipäänsä tuota että yhdisti sen otsan kokeilemisen kuumeeseen, eihän meillä ole ollut kuumetta sitten viime huhtikuun enkä ole varmuuden vuoksikaan mittallut. Kai sitä otsaa on sitten kuitenkin tullut koeteltua useamminkin, en vaan muista..
Eliminayyyh, joka kerta pikavilkaisulla katson että eka kuvassa on kavion pohja :D ei se onneks ookkaan, pelkä pähkinä vaan, heh
RispondiElimina:D Pähkinästä on moneksi!
Elimina