Vintiömäinen tarhaan

Netistä ihan ilman lupaa kopsattuja kuvia..

Onpas taas ollut hiljaista tällä saralla.. Muuten onkin ollut kaikenlaista menoa ja meininkiä. Tärkeinpänä varmaan se että poika on aloittanut tarhan. Kolme tutustumispäivää takana viime viikolla ja vielä huomenna yksi, ja jos menee edelleen hienosti ilman äitiä siellä niin saadaan aloittaa tarhailu kunnolla! Se tarkoittaa meidän mittapuussa sitä että vien pojan sinne parina aamuna viikossa muutamaksi tunniksi kerrallaan. Tutustumispäivien perusteella poika on tarhasta innoissaan eikä hänellä ole ollut mitään ongelmia jäädä sinne ilman äitiä. Eikä kyllä minullakaan jättää poika sinne. ;) Tarha on yksityinen centro d’infanzia, pieni mutta söötti, 15 minuutin kävelymatkan päässä kotoa, kaksi nuorta naista pyörittämässä ja lapsiakin maksimissaan kuulemma hiukan kymmenen paremmalla puolella. Ensivaikutelma koko hommasta siis hyvä, katsotaan miten jatkossa sujuu.

 Vielä en ole kunnolla päässyt maistamaan omaa aikaa sillä tutustumisen aikana on täytynyt hiippailla tarhan lähettyvillä sen varalta jos tädit soittaa, mutta ensi torstaina luultavasti jätän pojan ensimmäistä kertaa useammaksi tunniksi. Tarhassa on silloin nimittäin karnevaalijuhlat. Pojalle hankittiin jo kiireen vilkkaa merirosvopuku, innoissaan sitä etsi meidän kanssa kaupoista eilen mutta ei ole suostunut kokeilemaan päälleen. Katsotaan muuttuuko mieli torstaihin mennessä vai oliko aivan turha ostos.

Olen tästä tarhajutusta aivan innoissani, monesta syystä. Tarha toimii tuntitaksasysteemillä eli saan viedä pojan sinne milloin haluan, riittää kun ilmoittaa edellisenä päivänä. Eli saadaan se haluamani pehmeä lasku ennen varsinaista leikkikouluun menoa ensi syksynä. Poju saa vaihtelua arkeen. Ja minä tosiaan hiukan sitä harvinaista omaa aikaa ja myöskin paikan johon viedä pojan jos tulee tarve. Esimerkiksi työhaastattelu! *toiveikkaana* :)

Ystäväni tilasi minulta synttärikakut poikansa 3-vuotisjuhlille ensi lauantaiksi. =O Alkujärkytyksen haihduttua otin haasteen vastaan ja minun luonteella nyt sitten pannaan parastaan, parempi tulla hienot. :D Täytteeksi toivottiin kinuskivaahtoa ja sovittiin yhdessä tilaajan kanssa että sen seuraksi teen jonkun suklaatäytteen, eli pelataan varman päälle. Koristeluiden suhteen sain vapaat kädet, kyselin vain onko pojalla joku suosikkihahmo. Mikki Hiiri kuulemma. Mustaa väriä mulla ei ollut joten en luvannut mitään, lupasin vaan keksiä jotain kivaa. Eilen löytyi sitten sitä mustaa elintarvikeväriäkin, ihan kahdessa eri muodossa, joten Mikkiä on nyt metsästetty netistä. Vaahtokarkkimassa siis jälleen kuvioissa mukana. Paperilla kaikki on jo selvää, saas nähdä mitä tästä tulee.. Palaan asiaan kuvien kanssa lauantain jälkeen. Ihana kun on joku projekti jossa saa hiukan toteuttaa luovuuttaan! Edes pieni sellainen.

Tämä tyttö taitaapi nyt lähteä Putoukselle. Eläköön telkkari netissä!

 ”Missä on nenäliina?” kuului just sohvalta, selvällä suomenkielellä. Eikä ollut perheen pieni mies kyseessä vaan se iso! En edes tajunnut heti että suomeksi juttelee. Joskus se aina innostuu, sööttiä.