Blogipimennöstä, päivää!

En ehtinyt tai jaksanut tai viitsinyt kirjoittaa, ja sittemmin vain uskaltautunut tänne enää. Josko nyt?

Kertokoot kuvat enemmän kuin sanat tällä kertaa. Meidän kevättä ja kesää, siis:

Kilppari on herännyt talvihorteesta! (03/12)

Eteinen sai pienen pintaremontin. Ja uuden verhon suomalaista designia! (03/12)

Kevätistutuksia

Pihahommia keväällä riittää. (04/12)

Julkisivun viiniköynnös voi hyvin. (05/12)

Suomessa lomalla pojan kanssa. Kohta grillataan makkaraa! (05/12)

Juhlittiin pojan lähestyviä kolmivuotisia mummun, ukin ja enojen kanssa. (05/12)

Helsinki-Vantaalla, kotiin lähdössä. Reissaaminen väsyttää, edes Muumi-shop ei herättänyt. (06/12)

Piha oli näin ihanan vehreä kun palailtiin pojan kanssa Suomesta. Tuliterä nurmikkokin vasta leikattu. Kyllä nyt kelpaa ryhtyä kesänviettoon!

Synttärilahja nonnilta ja sedältä. (06/12)

Pihajuhlat! Isukki järjesti viihdykettä lapsivieraille (ja toki aikuisillekin). (06/12)

Onnea Vintiö 3 vuotta! (06/12)

Meidän kylän kesäjuhlilta löytyi tämmöistä viihdykettä. (06/12)

Oman pihan kirsikkatomaatteja eri kypsyysasteissa. (06/12)

Kesäpoika (06/12)

- Äidin kesäpoika, tuutko mun kanssa ulos?
- En.. olen sisäpoika!

Ihanaa heinäkuun hellettä kaikille!

Pojan hassuja juttuja

Poika sai meidät taas nauramaan kippurassa eilen illalla pöytäkeskusteluillaan - italiaksi siis. Jostain syystä tuli juttua miehen kotikaupungista, joka oli pojun mielestä liian kaukana Suomesta. Mies alkoi kysellä että kukas siellä kotikaupungissa asuu, ja sai vastaukseksi haluamansa nonnan ja nonnon ja E-tädin ja E-sedän. Siitä lähti sitten seuraava juttusarja. Kirjoitan alkuperäisasussaan.
Selvennykseksi vielä mainittakoon että pojan setä on tosiaan asianajaja ammatiltaan.

Papi: Cosa fà lo zio? Fà l'avvocato.
Poika: Bucato (= avvocato) è solo un signore.
Papi: Allora cosa fà lo zio?
Poika: Fà il bucato (= avvocato) ! Nonno fà niente. Aiuta zio E. a fare bucato. E poi taglia un pezzo di legno. La nonna aiuta zio E. con la piccola ruspa. E' un modo di dire!
Papi: E tu che lavoro fai?
Poika: Io guido con i miei giocattoli.

Elikkäs pojun mielestä asianajaja (sanoo sanan siis italiaksi hiukan väärin ja käyttämänsä termi kuulostaa PYYKILTÄ) on vain mies ja ajelee kaivinkoneilla. Nonno eli Italian-ukki ei tee mitään vaan auttaa setää asianajajan hommissa - italiaksi sanottuna tämä siis kuulosti siltä että nonno auttaa setää pesemään pyykkiä. :) Nonno sitten leikkaa palan puuta. Nonna eli Italian-mummu auttaa setää pienen kaivinkoneen ajamisessa. Sehän on sellainen sanonta! Itse poika ajelee työkseen leluillaan.

Papi sitten kertoi pojalle ettà nonna, joka on ammatiltaan kotirouva, mm. siivoaa.
Poika minulle: E-täti siivoaa.
Minä: Varmaan joo. Kukas muu siivoaa?
Poika: Sinä siivoot niin kuin kaikki naiset voi siivota kotissa.
:O

Kevättä rohisevassa rinnassa

Muka kiireistä tämä elämä kun ei ehdi edes blogia päivittämään! :O

Tänään on taas superväsypäivä, mutta sellaista on nyt ollut jo muutaman viikon. Joko poika on valvottanut tai sitten ihan muuten vaan olen valvonut tai nukkunut huonosti tai herännyt liian aikaisin aamulla, erinäisistä syistä. Seuraavassa elämässä sitten nukutaan, on joku sanonut. Nähtäväksi jää.

Flunssakin taitaa olla iskemässä, nuhittu on koko perheen voimin jo pidemmän aikaa mutta tänään tuntuu ensimmäistä kertaa tälle vuodelle olo jotenkin kunnolla sairaalta. Toivottavasti saan pojan tarhaan huomenna.. Tänään laitoin myös päiväunille kun heräsi aamulla niin aikaisin. Periaatteessa meillä mennään nykyään ilman päiväunia, ja hyvin onkin mennyt. Illalla lapsi nukahtaa heti eikä pyöriskele tuntia sängyssä niin kuin ennen usein kävi. Iltaisin on toki väsynyt mutta harvoin ihan itkuraivaritasolla. Tunnustan että minulle on vaan raskasta tuo päiväunettomuus ja sen oman hetken poisjäänti. No, kai tähän pian tottuu. Onneksi on piirretyt niin saadaan molemmat se nollaushetki lounaan jälkeen. 0=)

Netistä löytyi, omaa kameraa ei sattunut mukaan.

Viime torstaina ja perjantaina olin auttelemassa kavereita hedelmällisyyslääkäreiden (varmaan taas ihan omasta päästä tuo sana) kongressissa kauniissa ja keväisessä Abano Termen kylpyläkaupungissa. Iisiä hommaa eli lähinnä passien ja osallistumistodistusten jakamista, tunti paniikkia per päivä ja loppuaika tylsää, palkka hyvä. Pikku tienesteille ei työtön sano ei, mutta parasta koko jutussa oli varmaan se että sain pariksi päiväksi muutakin ajateltavaa kuin päiväunet ja ulkoilut ja ruuanlaiton ja vessanpesun (näin hiukka kärjistäen ;) ). Siitä olin myös iloinen että näin isukilla oli tilaisuus olla kokopäiväYKSINhuoltajana pojulle, sitä kun ei nykyään tapahdu usein.

Kevät on tuonut tullessaan kodinlaittovimman. Talvi menikin ihmeen siististi ilman huonekalujen siirtelyä ja Ikeaan kinumista, miehen iloksi. Vaikka sisustusbudjetti on tällä hetkellä olematon niin ainahan kaapeista jotain löytyy ja siirtelyllä saa usein ihmeitä aikaan, samoin omilla käsillä. Tuleepahan kevätsiivottua samalla talven pölyt pois kun järkkää kirjahyllyjä & co uuteen uskoon. Isompaakin remppaa meidän koti kaipaisi, keittiö ja kylppäri olisi laitettava uusiksi, pihasta ja puutarhasta puhumattakaan, mutta niiden aika ei ole nyt. Jotain pientä kyllä pihalle laitellaan kesäksi, esimerkiksi ruohoa. : ) Eli tuonne kuvassa näkyvälle mutakentälle. Kelpaa siellä sitten lasten leikkiä kun aikuiset nauttii hyvästä ruuasta ja seurasta. Suunnitelmissa on nimittäin järjestää paljon grillilounaita tänä vuonna! Kahtena viimeisenä on jäänyt vähiin ne ilot, jotenkin ei vain muka olla ehditty. Tai muistettu.  Onneksi eräskin ystäväperheemme oli jo järjestämässä itseään meille grillauksen merkeissä heti kun säät sallii, jos me ei vaikka älyttäiskään kutsua. :D

Viime kesältä, oman peheen voimin.

Kohta täytyykin mennä herättelemään poikaa.. mutta nopeasti vielä että Mikki-kakut onnistuivat ihan kivasti, tai no oikeastaan tosi hyvin, jopa kosteutus oli kohdillaan. Koristeluissa tietty perfektionisti-minä näki miljoona pikku puutetta. Onneksi ei kuvassa näy kaikki. Eikä kerrota kellekään että kuvia ottaessa tökkäsin vahingossa sormeni vasemmanpuoleisen kakun kermakuorrutukseen.

Haastavaa! Eli suosikkiblogeja.

Sain bloggarikaveriltani Elisalta haasteen listata viisi suosikkiblogiani joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. Näin saadaan uusia lukuvinkkejä kaikille. Kiitos Elisa maininnasta, olen ihan otettu ja tämä oli tosiaan ensimmäinen haasteeni! Kivaa. En nyt varsinaisesti listaa Elisan Kaikki tiet vievät Roomaan -blogia, mutta suosittelen lämpimästi vierailua ikuisen kaupungin ihmeitä kurkkaamaan!

Olen törmännyt samaiseen haasteeseen muissakin blogeissa ja joissakin mainittiin että blogien tulisi olla ulkosuomalaisten kirjoittamia sekä suomenkielisiä. Otan nuokin vielä ohjenuoraksi, suurin osa seuraamistani blogeista kun onkin meidän ulkkisten pitämiä. :) Ja jo haasteen saaneita... joten en ota siitä paineita! Eli suosikit kehiin. Satunnaisessa järjestyksessä.

Suomimamma Sisiliassa: Anna kirjoittelee monipuolisesti ja ihanalla tyylillä elämästä Sisiliassa suomalaisesta näkökulmasta. Arkea, juhlaa, sisustuslöytöjä, lastenvaatteita, muun muassa. Asiaa ja huumoria. Me like. Kirjoita Anna pian taas lisää! :)

Benvenuti al Sud: Ciacyn päiväkirjassa sivutaan lapsiperheen arkea eteläisessä Italiassa, ajankohtaisjuttuja, rentoja ruokaohjeita...

Uudempi tuttavuus, erittäin aktiivinen Edustusrouvan Päiväkirja löytyi minun lukulistalleni juurikin tämän kiertävän haasteen kautta. Blogissa Kata kuvailee suomalais-italialaisen perheensä elämää kaukaisessa ja eksoottisessa Belizessä.


At Home With Sofia Mm. kauniita kuvia ja kolmen kielen kylpy lukijalle, a là Sofia Itävallasta!

La Dolce Vita - Elämä on suloista on taas Italia-blogi, Vera Torinosta kirjoittaa taitavasti elostaan mm. pienen tytön äitinä ja dekkarikirjailijana.

En tainnut saada haastettua ketään ensimmäistä kertaa mutta jospa minun kauttani saisivat uusia lukijoita ja lukijat uusia mielenkiintoisia seurattavia!

Väsymysvalitusta ja tuloja nonnustuksia

Vaikkakin myöhässä..  Hyvää ystävänpäivää lukijoille!

Nyt vois sit taas vaikka valittaa. Onhan se kiva kun saa teidän viattomien blogilukijoiden niskaan syytää sitä miten väsyttää, vali vali, poika on valvonut ja valvottanut kaksi edellistä yötä ja sitten ihan itse onnistuin olemaan nukkumatta viime yönä. Vali. Mutta päiväunia en mene nukkumaan vaikka kuinka tekis mieli, koska siitä seuraa vain uusi uneton yö, tai vähintään nukahtamisvaikeuksia illalla. Valitetaan siis täällä sen sijaan. : )

Pojan tarhaan tutustuminen on näennäisen onnellisesti ohi, jes. Ei oikein sopinut meidän aikatauluihin tuo puoli viideksi sinne kiirehtiminen, ja sitä edeltävistä päiväunista stressaaminen. Unet on vielä tarpeen, varsinkin jos herää aamulla aikaisin tai valvoo 3-4 tuntia keskellä yötä kuten nyt parina yönä on käynyt. Äitiinsä tullut, että tiedän mistä voi syytä hakea (jos semmoinen nyt mitään auttaisi), en minäkään saa helpolla unta uudelleen jos kunnolla herään, vaikka sitten keskellä yötä. Orastavan flunssan piikkiin laitetaan tämänkertaiset yöheräilyt – yleensähän poika sentään nukkuu yöt läpi heräämättä – ja voihan tuo päivähoitohommakin vaikuttaa jollakin tasolla vaikka muka hyvin on siellä viihtynytkin. Kyllä äidin haukansilmä on ollut huomaavinaan pientä oirehtimista sen suhteen. Toivottavasti kuitenkin viihtyy siellä, jatkossakin, ja tottuu varmasti ajan kanssa. Siihenkin että äiti AINA tulee hakemaan. Perusluottamus meihin vanhempiin ja myös muihin aikuisiin näyttäisi kuitenkin olevan vahvana pohjalla joten siitä on hyvä ponnistaa.

Tänä aamunakin kun lähdettiin ulos poju jo kyseli että mennäänkö tarhaan (*onkohan tuo tarha  vähän huonoa suomea? Kuulostaahan se vankikopperolta mutta minulle kotoinen ilmaus, ei tosin meiltä lapsuudenkotoa mutta muuten olen tottunut sitä käyttämään*), ei siis mitenkään huolestuneena.. Varmaan ihan mielellään olisi sinne mennytkin. Tarhan sijasta käytiin kuitenkin viemässä hakupaperit syksyllä alkavaa leikkikoulua varten sekä hedelmä- ja vihannesostoksilla kylämme keskiviikkotorilla ja lopuksi vielä lihakaupassa. Torimyyjien kunniaksi täytyy sanoa että joka kerran antavat kuitin ostoksista, vaikka veronkierron tiedetäänkin olevan Italiassa suosittu harrastus. Veronasta tulleet kiivit jotka päätyivät kassiimme olivat siis monessa mielessä veronalaisia. : ) En voinut vastustaa kiusausta sanaleikistä. Mistä tulikin mieleeni  kuinka hihittelin taas eilen Putouksen äärellä Usko Eevertti Luttisen kaksimielisille sananmuunnoksille. Sukkelin kirkastuminen! En kestä! Minuun puree juuri tuollainen sanoilla leikkivä huumori todella hyvin. Tunnustan myös – vaikkei ehkä kannattaisi tälläkään kertaa, mutta laitetaan väsymyshoureen piikkiin - että olin katsonut useamman jakson hahmokisaa ennen kuin edes tajusin että suosikkini perustuu näille sananväännöksille, ja silti nauratti. Saati sitten nyt. Piti ihan uudelleen katsoa aikaisempia jaksoja saadakseni kaiken irti. Tsihihi!

Harmaata ja valkoista vaahtismassaa ja elintarvikevärejä

Nyt kuulostaisi vihdoin yläkerrassa hiljenneen eli oletan että siellä nukutaan tai ainakin ollaan nukahtamassa. Taidan siis kaivaa jääkaapista aikaisemmin viikolla pyöräyttämäni vaahtismassat ja alkaa muovailemaan Mikki Hiirtä. Onnistuukohan se..? Korvat jo tein kokeeksi kuivumaan pari iltaa sitten, hyvin ovatkin kovettuneet mutta mitenkähän käy kookkaampien osien kanssa, ehtiikö kuivua ja pysyykö edes kasassa? Ja saako osat jotenkin yhteen? Spagettia kai voi käyttää tukipuuna, mielestäni jostain tuommoisen vinkin lukenut. Onneksi kakun saajat eivät tiedä mitä mulla on mielessä niin ei paineita siinä mielessä, mutta olisihan semmoinen kolmiulotteinen hahmo säväyttävämpi kuin pelkkä litteä Mikin-naama kakun pinnalla. Onnea itselleni yritykseen! ; )

Ai niin, meinasi unohtua. Ensimmäisenä valvomisyönä kokeilin pojan otsaa kädellä kun tuntui niin kuumalta pää omaa poskea vasten.

”Ei ole minulla LÄMMITYSTÄ!”

Vintiömäinen tarhaan

Netistä ihan ilman lupaa kopsattuja kuvia..

Onpas taas ollut hiljaista tällä saralla.. Muuten onkin ollut kaikenlaista menoa ja meininkiä. Tärkeinpänä varmaan se että poika on aloittanut tarhan. Kolme tutustumispäivää takana viime viikolla ja vielä huomenna yksi, ja jos menee edelleen hienosti ilman äitiä siellä niin saadaan aloittaa tarhailu kunnolla! Se tarkoittaa meidän mittapuussa sitä että vien pojan sinne parina aamuna viikossa muutamaksi tunniksi kerrallaan. Tutustumispäivien perusteella poika on tarhasta innoissaan eikä hänellä ole ollut mitään ongelmia jäädä sinne ilman äitiä. Eikä kyllä minullakaan jättää poika sinne. ;) Tarha on yksityinen centro d’infanzia, pieni mutta söötti, 15 minuutin kävelymatkan päässä kotoa, kaksi nuorta naista pyörittämässä ja lapsiakin maksimissaan kuulemma hiukan kymmenen paremmalla puolella. Ensivaikutelma koko hommasta siis hyvä, katsotaan miten jatkossa sujuu.

 Vielä en ole kunnolla päässyt maistamaan omaa aikaa sillä tutustumisen aikana on täytynyt hiippailla tarhan lähettyvillä sen varalta jos tädit soittaa, mutta ensi torstaina luultavasti jätän pojan ensimmäistä kertaa useammaksi tunniksi. Tarhassa on silloin nimittäin karnevaalijuhlat. Pojalle hankittiin jo kiireen vilkkaa merirosvopuku, innoissaan sitä etsi meidän kanssa kaupoista eilen mutta ei ole suostunut kokeilemaan päälleen. Katsotaan muuttuuko mieli torstaihin mennessä vai oliko aivan turha ostos.

Olen tästä tarhajutusta aivan innoissani, monesta syystä. Tarha toimii tuntitaksasysteemillä eli saan viedä pojan sinne milloin haluan, riittää kun ilmoittaa edellisenä päivänä. Eli saadaan se haluamani pehmeä lasku ennen varsinaista leikkikouluun menoa ensi syksynä. Poju saa vaihtelua arkeen. Ja minä tosiaan hiukan sitä harvinaista omaa aikaa ja myöskin paikan johon viedä pojan jos tulee tarve. Esimerkiksi työhaastattelu! *toiveikkaana* :)

Ystäväni tilasi minulta synttärikakut poikansa 3-vuotisjuhlille ensi lauantaiksi. =O Alkujärkytyksen haihduttua otin haasteen vastaan ja minun luonteella nyt sitten pannaan parastaan, parempi tulla hienot. :D Täytteeksi toivottiin kinuskivaahtoa ja sovittiin yhdessä tilaajan kanssa että sen seuraksi teen jonkun suklaatäytteen, eli pelataan varman päälle. Koristeluiden suhteen sain vapaat kädet, kyselin vain onko pojalla joku suosikkihahmo. Mikki Hiiri kuulemma. Mustaa väriä mulla ei ollut joten en luvannut mitään, lupasin vaan keksiä jotain kivaa. Eilen löytyi sitten sitä mustaa elintarvikeväriäkin, ihan kahdessa eri muodossa, joten Mikkiä on nyt metsästetty netistä. Vaahtokarkkimassa siis jälleen kuvioissa mukana. Paperilla kaikki on jo selvää, saas nähdä mitä tästä tulee.. Palaan asiaan kuvien kanssa lauantain jälkeen. Ihana kun on joku projekti jossa saa hiukan toteuttaa luovuuttaan! Edes pieni sellainen.

Tämä tyttö taitaapi nyt lähteä Putoukselle. Eläköön telkkari netissä!

 ”Missä on nenäliina?” kuului just sohvalta, selvällä suomenkielellä. Eikä ollut perheen pieni mies kyseessä vaan se iso! En edes tajunnut heti että suomeksi juttelee. Joskus se aina innostuu, sööttiä.

Taapero mielinkielin

"Äiti, oletpas taitava!"
Näin meillä jo osataan mielistellä.

Isukille taas sanotaan
"Papi, sei troppo bravissimo!",
 kun sille päälle satutaan.

Taikka sitten
"Sìssignor Papi".

Sama suomeksi? Jep, kuultu on, nimittäin tietysti
"Joossignor Äiti"!

:)