Tänään taas
luettiin ennen päiväunille menoa iki-ihania Inger ja Lasse Sandbergin Lapanen
ja Lapaniina –kirjoja. Itse asiassa kaikki viisi hyllystä löytyvää. Pidin
kirjoista itsekin lapsena ja poika on niihin myös tosi ihastunut, ovat vaan
olleet vähän unholassa viime aikoina kun ollaan luettu enemmän noita isojen
lasten kirjoja, eli Kunnasta jne. Herttaisen simppelit kuvat näissä, joissa
silti riittää katsottavaa ja niitä NIIN jänniä ötököitä ja pikkulintuja melkein
joka sivulla.
Lapasestahan on
tehty piirroselokuvakin, sen voisi hankkia suomenkielisenä. Uudet versiot
kirjoista ei miellyttäneet minua lainkaan kun vilkuilin Suomalaisessa viime
Suomen-reissulla. Ihan väärin piirretyt kuvat. ;)
Muutama viikko
sitten käytiin muuten ensimmäistä kertaa oikein kunnolla tutkimassa meidän kylän
kirjastoa. Eihän näitä italialaisia kirjastoja oikein kotomaisiin voi verrata
mutta se on jo hienoa että kirjasto yleensä kylästä löytyy, ja pikkulastenosastolla
ainakin valikoima oli ihan kattava. Muutama oikea helmikin löytyi näin
meikäläisen mittapuun mukaan: sama Mauri Kunnaksen Tassulan Tarinoita –sarjan kirja
joka meillä on suomeksi sekä yksi Muumi-kirja. Hauska kun ovat päässeet isä ja
poika lukemaan samoja tarinoita kuin me ollaan suomeksi luettu! Nimien
käännökset on parhaita ja niille ollaan yhdessä pojan kanssa hihitelty. Signorina Guendalina ja Tabacco, kuka arvaa? J Tassula on sitten Baulandia, italiassa
bau bau = hauhau. Sitä Koiramäen käännöstä italiaksi en ole vielä löytänyt, jos
joku lukijoista tietäis niin kertoohan!
Poika katseli
yhtenä päivänä Herra Hakkarais-kirjassa olevaa karttaa ja puheli jotain siihen
liittyen. Minä sitten kysyin että missäs se Suomi on.
Poika: "En löydä sitä
mistään"
Minä: "Tuossa on
Suomi"
Poika: "Siellä
asutaan"
Minä: "Joo-o. Kuka siellä Suomessa asuu?" Poika mietti
mutta ei vastannut. Isovanhempia ajatellen yritin ehdottaa että siellähän asuu
MU-
Poika tyytyväisenä: "MUUMEJA!"
