Visualizzazione post con etichetta puutarha. Mostra tutti i post
Visualizzazione post con etichetta puutarha. Mostra tutti i post

venerdì 6 luglio 2012

Blogipimennöstä, päivää!

En ehtinyt tai jaksanut tai viitsinyt kirjoittaa, ja sittemmin vain uskaltautunut tänne enää. Josko nyt?


Kertokoot kuvat enemmän kuin sanat tällä kertaa. Meidän kevättä ja kesää, siis:

Kilppari on herännyt talvihorteesta! (03/12)

Eteinen sai pienen pintaremontin. Ja uuden verhon suomalaista designia! (03/12)
Kevätistutuksia

Pihahommia keväällä riittää. (04/12)
Julkisivun viiniköynnös voi hyvin. (05/12)

Suomessa lomalla pojan kanssa. Kohta grillataan makkaraa! (05/12)
Juhlittiin pojan lähestyviä kolmivuotisia mummun, ukin ja enojen kanssa. (05/12)

Helsinki-Vantaalla, kotiin lähdössä. Reissaaminen väsyttää, edes Muumi-shop ei herättänyt. (06/12)

Piha oli näin ihanan vehreä kun palailtiin pojan kanssa Suomesta. Tuliterä nurmikkokin vasta leikattu. Kyllä nyt kelpaa ryhtyä kesänviettoon!


Synttärilahja nonnilta ja sedältä. (06/12)


Pihajuhlat! Isukki järjesti viihdykettä lapsivieraille (ja toki aikuisillekin). (06/12)

Onnea Vintiö 3 vuotta! (06/12)

Meidän kylän kesäjuhlilta löytyi tämmöistä viihdykettä. (06/12)

Oman pihan kirsikkatomaatteja eri kypsyysasteissa. (06/12)

Kesäpoika (06/12)

- Äidin kesäpoika, tuutko mun kanssa ulos?
- En.. olen sisäpoika!

Ihanaa heinäkuun hellettä kaikille!


mercoledì 29 febbraio 2012

Kevättä rohisevassa rinnassa

Muka kiireistä tämä elämä kun ei ehdi edes blogia päivittämään! :O
Tänään on taas superväsypäivä, mutta sellaista on nyt ollut jo muutaman viikon. Joko poika on valvottanut tai sitten ihan muuten vaan olen valvonut tai nukkunut huonosti tai herännyt liian aikaisin aamulla, erinäisistä syistä. Seuraavassa elämässä sitten nukutaan, on joku sanonut. Nähtäväksi jää.

Flunssakin taitaa olla iskemässä, nuhittu on koko perheen voimin jo pidemmän aikaa mutta tänään tuntuu ensimmäistä kertaa tälle vuodelle olo jotenkin kunnolla sairaalta. Toivottavasti saan pojan tarhaan huomenna.. Tänään laitoin myös päiväunille kun heräsi aamulla niin aikaisin. Periaatteessa meillä mennään nykyään ilman päiväunia, ja hyvin onkin mennyt. Illalla lapsi nukahtaa heti eikä pyöriskele tuntia sängyssä niin kuin ennen usein kävi. Iltaisin on toki väsynyt mutta harvoin ihan itkuraivaritasolla. Tunnustan että minulle on vaan raskasta tuo päiväunettomuus ja sen oman hetken poisjäänti. No, kai tähän pian tottuu. Onneksi on piirretyt niin saadaan molemmat se nollaushetki lounaan jälkeen. 0=)
Netistä löytyi, omaa kameraa ei sattunut mukaan.

Viime torstaina ja perjantaina olin auttelemassa kavereita hedelmällisyyslääkäreiden (varmaan taas ihan omasta päästä tuo sana) kongressissa kauniissa ja keväisessä Abano Termen kylpyläkaupungissa. Iisiä hommaa eli lähinnä passien ja osallistumistodistusten jakamista, tunti paniikkia per päivä ja loppuaika tylsää, palkka hyvä. Pikku tienesteille ei työtön sano ei, mutta parasta koko jutussa oli varmaan se että sain pariksi päiväksi muutakin ajateltavaa kuin päiväunet ja ulkoilut ja ruuanlaiton ja vessanpesun (näin hiukka kärjistäen ;) ). Siitä olin myös iloinen että näin isukilla oli tilaisuus olla kokopäiväYKSINhuoltajana pojulle, sitä kun ei nykyään tapahdu usein.

Kevät on tuonut tullessaan kodinlaittovimman. Talvi menikin ihmeen siististi ilman huonekalujen siirtelyä ja Ikeaan kinumista, miehen iloksi. Vaikka sisustusbudjetti on tällä hetkellä olematon niin ainahan kaapeista jotain löytyy ja siirtelyllä saa usein ihmeitä aikaan, samoin omilla käsillä. Tuleepahan kevätsiivottua samalla talven pölyt pois kun järkkää kirjahyllyjä & co uuteen uskoon. Isompaakin remppaa meidän koti kaipaisi, keittiö ja kylppäri olisi laitettava uusiksi, pihasta ja puutarhasta puhumattakaan, mutta niiden aika ei ole nyt. Jotain pientä kyllä pihalle laitellaan kesäksi, esimerkiksi ruohoa. : ) Eli tuonne kuvassa näkyvälle mutakentälle. Kelpaa siellä sitten lasten leikkiä kun aikuiset nauttii hyvästä ruuasta ja seurasta. Suunnitelmissa on nimittäin järjestää paljon grillilounaita tänä vuonna! Kahtena viimeisenä on jäänyt vähiin ne ilot, jotenkin ei vain muka olla ehditty. Tai muistettu.  Onneksi eräskin ystäväperheemme oli jo järjestämässä itseään meille grillauksen merkeissä heti kun säät sallii, jos me ei vaikka älyttäiskään kutsua. :D

Viime kesältä, oman peheen voimin.
Kohta täytyykin mennä herättelemään poikaa.. mutta nopeasti vielä että Mikki-kakut onnistuivat ihan kivasti, tai no oikeastaan tosi hyvin, jopa kosteutus oli kohdillaan. Koristeluissa tietty perfektionisti-minä näki miljoona pikku puutetta. Onneksi ei kuvassa näy kaikki. Eikä kerrota kellekään että kuvia ottaessa tökkäsin vahingossa sormeni vasemmanpuoleisen kakun kermakuorrutukseen.