Pukin konttiin täytettä ja muutakin joulusälää

Meillä saa tänä jouluna lahjoja vain lapsi. Ja taitaa ne junaradat ja duplo-autot olla vähän meille vanhemmillekin. :) Ainakin isukille. Lahjat oli muka jo hankittu, maanantaina mies kävi töistä tullessaan hakemassa viimeisetkin, mutta innostuin sitten niin noista Mauri Kunnaksen kirjoista että etsin netistä niitä italiaksi ja samantein tilattiin pari. Tänään ne sitten saapui. Supernopeaa toimintaa, maanantai-iltana myöhään kun laitettiin tilaus menemään. Postikulujakaan ei tarvinnut maksaa kun tilaus ylitti 19 euroa. Nam.

En viitsinyt Koirien kalevalaa (La magica terra di Kalevala) vielä hirmuisesti selailla niin onpa sitten mullekin aattona jotain ylläriä ja kivaa puuhaa kun kuitenkin kyllästyn junaleikkeihin ennen noita perheen miespuolisia jäseniä. Toinen tilattu Kunnas on Arrivano i vichinghi joka meiltä siis löytyy suomeksikin.

No itse asiassa lahjat taidetaankin avata maan tavan mukaan tänä vuonna vasta joulupäivän aamuna. Periaatteessa lahjat on tapana avata monissa perheissä aattona keskiyön jälkeen, mutta lapset tietysti menevät usein nukkumaan aikaisemmin joten käytännössä siis seuraavana aamuna. Viime vuonna pojan ollessa siis 1,5v aloitimme availemaan lahjoja hänen kanssaan aattona illallisen päälle, mutta se oli vähän liian jännittävää puuhaa väsyneelle vesselille ja ehkä kolmannen paketin avaamisen alettua sanoi itse että riittää, ei ei. Nukkumaan siis mentiin, ja tänä vuonna tosiaankin suunniteltiin miehen kanssa avaavamme vain yhden kirjapaketin aattoiltana, sitä voi sitten katsella ja lukea iltasaduksi, ja kaikki muut lahjat vasta seuraavana aamuna niin leluilla saa ja jaksaa sitten leikkiä heti sydämensä kyllyydestä.

On tämä vanhemmuus tuonut joulunviettoonkin ihan eri säväyksen. Sanottakoon tähän että joulu on meille ja varsinkin minulle tärkeä tunnelmajuhla, emme juhli siis uskonnollisin perustein. Ennenkin ollaan miehen kanssa laiteltu joulukuusta ja valoja ja leivottukin jotain, mutta kyllä pojan syntymän jälkeen ja tänä vuonna varsinkin, kun on jo "isompi", tekee mieli ihan eri lailla paneutua luomaan sitä tunnelmaa ja perheen perinteitä. Aiheesta taisin mainita jo halloweenin aikaan, vaikka toki joulu juhlana painii ihan eri sarjassa.

Mulle on myös tosi tärkeää viettää joulua omassa kodissa omien tapojen kanssa. Toisaalta olisi mukava jos olisi vaikka muutama sukulainen juhlimassa meidän kanssa, mutta koskapa kaikki ovat kaukana niin kolmistaan ollaan. Anoppilassa en kamalan mielelläni vietä joulua, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että en saa siihen joulun tunnelmaa yrittämälläkään. Ei ole kiinni kenenkään hyvästä tai pahasta tahdosta, heidän tapansa vaan ovat niin erilaiset kuin mihin minä olen tottunut. Joulunvietto kun ei siellä mielestäni poikkea juuri muista juhlista, ellei lahjoja ja joulukuusta (vilkkuvilla monivärivaloilla) oteta lukuun. Viimeksi kaksi vuotta sitten olimme heillä joulun ja mielestäni kaikki kiteytyy hyvin tähän tapahtumaan: kaikki hyväksyivät minun mieliksi yhden pienen kynttilän aattoillan ruokapöytään. Antipastojen aikana ensimmäinen poltti käsivartensa ojentaessaan jotain pöydän yli, kynttilöihin tottumattomana, ja suosiolla myönnyin että sen saa sammuttaa ja lopetin joulun teeskentelyn itsekin. ;)

Kertakäyttölautasia joulupöydässä ei kannata ehkä edes mainita? No joo, olihan ne punaisia kun arkena ovat valkoisia.

Suomalaista joulua Suomessa en ole päässyt viettämään pitkään aikaan, mutta eiköhän lähivuosina sellainen jäjestetä.

Enemmän ja vähemmän sateisia syyspäiviä

Kuluva viikko ollaan oltu flunssaisen pojan kanssa melkolailla kotona, alkuviikosta sää oli sen verran kurja että ei onneksi tehnyt mieli nenäänsä ulos laittaa. Aika onneksi kuluu melko nopeasti vaikka mitään erityistä ei ohjelmassa olisikaan, poju kun onneksi nukkuu parin tunnin päiväunet vielä. Ainakin useimmiten. Ruokailuihin – ja niiden valmisteluun -  menee omat aikansa ja siinä välissä sitten puuhastellaan mitä milloinkin. En ajattele että tuonikäinen lapsi vielä tarvisi kamalasti ekstravirikkeitä perus leikkien, ulkoilun ja piirtelyn ynnä muun lisäksi joten melko vapaalla ohjelmalla meillä menee nämä arkipäivät. Ulkoilu on siis jäänyt minimiin tällä viikolla, se harmittaa, mutta toisaalta on ollut sitten aikaa tehdä muita juttuja. Nyt koti kiiltää, vaatekaapit on järjestyksessä – en kehtaa edes tunnustaa kuinka pitkään sitäkin oli suunniteltu – ja kurpitsalyhty Halloweenia varten koverrettu.

Ei siitä kovin pelottavannäköinen tullut, aikalailla päinvastoin. Mutta ensimmäisekseni ihan hieno! Seuraavan osaan jo suunnitellakin paremmin, tässä suu tuli liian alas - tai kurpitsa on vähän liian pieni. Halloweenista en ole todellakaan koskaan perustanut, pitänyt sitä ”amerikkalaisten hömpötyksenä”, mutta tänä vuonna iski jotenkin into keksiä jotain kivaa. Siihen vaikuttaa varmasti eniten se että olen kotona enkä töissä niin kuin edellisinä vuosina, eli aikaa ja energiaa on ihan eri tavalla, mutta lapsen myötä on myös tullut tarve ja halu luoda kivoja juttuja joista toivon mukaan tulee perheen perinteitä. Ainakin omasta lapsuudesta on onnellisia muistikuvia juuri juhlien perinteiden vaalimisesta. Ei niiden tarvitse kummoisiakaan olla, kunhan niihin liittyy yhdessä tekemisen ja laittamisen ilo. Toivottavasti poika on samaa mieltä isompana! Halloweenista vielä sen verran, että kurpitsalyhdyn lisäksi uusperinteisiimme tulee kuulumaan hassut spageteilla lävistetyt veriset nakit sekä muumionakit curry-seesaminsiemen-ranskiksilla ja jälkkäriksi haamumuffinsseja. Vieraina ystäväperhe kahden muksunsa kanssa, luulis maistuvan vaikka ystäväni pitääkin kyseistä juhlaa kammottavana ja osa lapsista on hiukan ”ruokarajoitteisia”. J Eli lasten ehdoilla tämä juhla. Onneksi ideoivalla äidillä on samalla hauskaa!

Mieheni soitteli päivällä töistä ja poju halusi kertoa isukille kurpitsalyhdystä.

Poika: ”Papi, abbiamo fatto zucca Halloween!” (=isi, tehtiin Halloween-kurpitsa”)

Isi (joka ei kuullut hyvin mitä poika sanoi ja luuli tämän puhuvan suomea): ”Cosa hai detto? Non ti capisco. Devi dirmelo in italiano.” (=mitä sanoit? En ymmärrä, sano italiaksi”)

Poika, kieltä vaihtaen: ”Tehtiin kurpitsalyhty!” :D