Kevättä rohisevassa rinnassa

Muka kiireistä tämä elämä kun ei ehdi edes blogia päivittämään! :O

Tänään on taas superväsypäivä, mutta sellaista on nyt ollut jo muutaman viikon. Joko poika on valvottanut tai sitten ihan muuten vaan olen valvonut tai nukkunut huonosti tai herännyt liian aikaisin aamulla, erinäisistä syistä. Seuraavassa elämässä sitten nukutaan, on joku sanonut. Nähtäväksi jää.

Flunssakin taitaa olla iskemässä, nuhittu on koko perheen voimin jo pidemmän aikaa mutta tänään tuntuu ensimmäistä kertaa tälle vuodelle olo jotenkin kunnolla sairaalta. Toivottavasti saan pojan tarhaan huomenna.. Tänään laitoin myös päiväunille kun heräsi aamulla niin aikaisin. Periaatteessa meillä mennään nykyään ilman päiväunia, ja hyvin onkin mennyt. Illalla lapsi nukahtaa heti eikä pyöriskele tuntia sängyssä niin kuin ennen usein kävi. Iltaisin on toki väsynyt mutta harvoin ihan itkuraivaritasolla. Tunnustan että minulle on vaan raskasta tuo päiväunettomuus ja sen oman hetken poisjäänti. No, kai tähän pian tottuu. Onneksi on piirretyt niin saadaan molemmat se nollaushetki lounaan jälkeen. 0=)

Netistä löytyi, omaa kameraa ei sattunut mukaan.

Viime torstaina ja perjantaina olin auttelemassa kavereita hedelmällisyyslääkäreiden (varmaan taas ihan omasta päästä tuo sana) kongressissa kauniissa ja keväisessä Abano Termen kylpyläkaupungissa. Iisiä hommaa eli lähinnä passien ja osallistumistodistusten jakamista, tunti paniikkia per päivä ja loppuaika tylsää, palkka hyvä. Pikku tienesteille ei työtön sano ei, mutta parasta koko jutussa oli varmaan se että sain pariksi päiväksi muutakin ajateltavaa kuin päiväunet ja ulkoilut ja ruuanlaiton ja vessanpesun (näin hiukka kärjistäen ;) ). Siitä olin myös iloinen että näin isukilla oli tilaisuus olla kokopäiväYKSINhuoltajana pojulle, sitä kun ei nykyään tapahdu usein.

Kevät on tuonut tullessaan kodinlaittovimman. Talvi menikin ihmeen siististi ilman huonekalujen siirtelyä ja Ikeaan kinumista, miehen iloksi. Vaikka sisustusbudjetti on tällä hetkellä olematon niin ainahan kaapeista jotain löytyy ja siirtelyllä saa usein ihmeitä aikaan, samoin omilla käsillä. Tuleepahan kevätsiivottua samalla talven pölyt pois kun järkkää kirjahyllyjä & co uuteen uskoon. Isompaakin remppaa meidän koti kaipaisi, keittiö ja kylppäri olisi laitettava uusiksi, pihasta ja puutarhasta puhumattakaan, mutta niiden aika ei ole nyt. Jotain pientä kyllä pihalle laitellaan kesäksi, esimerkiksi ruohoa. : ) Eli tuonne kuvassa näkyvälle mutakentälle. Kelpaa siellä sitten lasten leikkiä kun aikuiset nauttii hyvästä ruuasta ja seurasta. Suunnitelmissa on nimittäin järjestää paljon grillilounaita tänä vuonna! Kahtena viimeisenä on jäänyt vähiin ne ilot, jotenkin ei vain muka olla ehditty. Tai muistettu.  Onneksi eräskin ystäväperheemme oli jo järjestämässä itseään meille grillauksen merkeissä heti kun säät sallii, jos me ei vaikka älyttäiskään kutsua. :D

Viime kesältä, oman peheen voimin.

Kohta täytyykin mennä herättelemään poikaa.. mutta nopeasti vielä että Mikki-kakut onnistuivat ihan kivasti, tai no oikeastaan tosi hyvin, jopa kosteutus oli kohdillaan. Koristeluissa tietty perfektionisti-minä näki miljoona pikku puutetta. Onneksi ei kuvassa näy kaikki. Eikä kerrota kellekään että kuvia ottaessa tökkäsin vahingossa sormeni vasemmanpuoleisen kakun kermakuorrutukseen.

Väsymysvalitusta ja tuloja nonnustuksia

Vaikkakin myöhässä..  Hyvää ystävänpäivää lukijoille!

Nyt vois sit taas vaikka valittaa. Onhan se kiva kun saa teidän viattomien blogilukijoiden niskaan syytää sitä miten väsyttää, vali vali, poika on valvonut ja valvottanut kaksi edellistä yötä ja sitten ihan itse onnistuin olemaan nukkumatta viime yönä. Vali. Mutta päiväunia en mene nukkumaan vaikka kuinka tekis mieli, koska siitä seuraa vain uusi uneton yö, tai vähintään nukahtamisvaikeuksia illalla. Valitetaan siis täällä sen sijaan. : )

Pojan tarhaan tutustuminen on näennäisen onnellisesti ohi, jes. Ei oikein sopinut meidän aikatauluihin tuo puoli viideksi sinne kiirehtiminen, ja sitä edeltävistä päiväunista stressaaminen. Unet on vielä tarpeen, varsinkin jos herää aamulla aikaisin tai valvoo 3-4 tuntia keskellä yötä kuten nyt parina yönä on käynyt. Äitiinsä tullut, että tiedän mistä voi syytä hakea (jos semmoinen nyt mitään auttaisi), en minäkään saa helpolla unta uudelleen jos kunnolla herään, vaikka sitten keskellä yötä. Orastavan flunssan piikkiin laitetaan tämänkertaiset yöheräilyt – yleensähän poika sentään nukkuu yöt läpi heräämättä – ja voihan tuo päivähoitohommakin vaikuttaa jollakin tasolla vaikka muka hyvin on siellä viihtynytkin. Kyllä äidin haukansilmä on ollut huomaavinaan pientä oirehtimista sen suhteen. Toivottavasti kuitenkin viihtyy siellä, jatkossakin, ja tottuu varmasti ajan kanssa. Siihenkin että äiti AINA tulee hakemaan. Perusluottamus meihin vanhempiin ja myös muihin aikuisiin näyttäisi kuitenkin olevan vahvana pohjalla joten siitä on hyvä ponnistaa.

Tänä aamunakin kun lähdettiin ulos poju jo kyseli että mennäänkö tarhaan (*onkohan tuo tarha  vähän huonoa suomea? Kuulostaahan se vankikopperolta mutta minulle kotoinen ilmaus, ei tosin meiltä lapsuudenkotoa mutta muuten olen tottunut sitä käyttämään*), ei siis mitenkään huolestuneena.. Varmaan ihan mielellään olisi sinne mennytkin. Tarhan sijasta käytiin kuitenkin viemässä hakupaperit syksyllä alkavaa leikkikoulua varten sekä hedelmä- ja vihannesostoksilla kylämme keskiviikkotorilla ja lopuksi vielä lihakaupassa. Torimyyjien kunniaksi täytyy sanoa että joka kerran antavat kuitin ostoksista, vaikka veronkierron tiedetäänkin olevan Italiassa suosittu harrastus. Veronasta tulleet kiivit jotka päätyivät kassiimme olivat siis monessa mielessä veronalaisia. : ) En voinut vastustaa kiusausta sanaleikistä. Mistä tulikin mieleeni  kuinka hihittelin taas eilen Putouksen äärellä Usko Eevertti Luttisen kaksimielisille sananmuunnoksille. Sukkelin kirkastuminen! En kestä! Minuun puree juuri tuollainen sanoilla leikkivä huumori todella hyvin. Tunnustan myös – vaikkei ehkä kannattaisi tälläkään kertaa, mutta laitetaan väsymyshoureen piikkiin - että olin katsonut useamman jakson hahmokisaa ennen kuin edes tajusin että suosikkini perustuu näille sananväännöksille, ja silti nauratti. Saati sitten nyt. Piti ihan uudelleen katsoa aikaisempia jaksoja saadakseni kaiken irti. Tsihihi!

Harmaata ja valkoista vaahtismassaa ja elintarvikevärejä

Nyt kuulostaisi vihdoin yläkerrassa hiljenneen eli oletan että siellä nukutaan tai ainakin ollaan nukahtamassa. Taidan siis kaivaa jääkaapista aikaisemmin viikolla pyöräyttämäni vaahtismassat ja alkaa muovailemaan Mikki Hiirtä. Onnistuukohan se..? Korvat jo tein kokeeksi kuivumaan pari iltaa sitten, hyvin ovatkin kovettuneet mutta mitenkähän käy kookkaampien osien kanssa, ehtiikö kuivua ja pysyykö edes kasassa? Ja saako osat jotenkin yhteen? Spagettia kai voi käyttää tukipuuna, mielestäni jostain tuommoisen vinkin lukenut. Onneksi kakun saajat eivät tiedä mitä mulla on mielessä niin ei paineita siinä mielessä, mutta olisihan semmoinen kolmiulotteinen hahmo säväyttävämpi kuin pelkkä litteä Mikin-naama kakun pinnalla. Onnea itselleni yritykseen! ; )

Ai niin, meinasi unohtua. Ensimmäisenä valvomisyönä kokeilin pojan otsaa kädellä kun tuntui niin kuumalta pää omaa poskea vasten.

”Ei ole minulla LÄMMITYSTÄ!”